Aloitimme Kvartetto teoksen harjoittelun Kokkolassa 11.6.2018. Ensimmäinen kahden viikon työskentely Kokkolan Kaupunginteatterin näyttämöllä, jossa teos myös tulee ensi-iltaan Kokkolan Talvitansseilla helmikuussa 2019, avasi näkymiä esityksen mahdollisiin ensimmäisiin rakennusaineksiin.
Teoksen neljä esiintyjää Kalervo Kattilakoski, Maria Lahti, Jarmo Patana ja Sanna Tornikoski ovat ovat erityistä tukea tarvitsevia aikuisia, joihin olen tutustunut opettaessani Keski-Pohjanmaan kansanopiston kursseilla viimeisen neljän viime vuoden aikana. Idea yhteisen teoksen valmistamiseen on syntynyt todistaessani tanssijoiden intohimoa ja heittäytymistä liikkeeseen, jollaista itse en ole saavuttanut pitkiin aikoihin. Yhteinen matkamme on erityisesti oppimiskokemus kaikille osaaottaville. Toimin teoksen koreografina ja pyrin kätilöimään harjoitukset ja liikkeelliset tehtävät tanssijoiden mahdollisuuksia laajentamaan ja haastamaan sekä uusia kehollisia vuorovaikutustaitoja kehittämään, kuitenkin jokaisen henkilökohtaista tanssinautintoa kunnioittaen. Itselleni prosessi on matka liikkeeseen heittäytymisen, syvän kehollisuuden äärelle sekä koreografisten peruskysymysten äärelle. Kehot olemassa ja liikkumassa tilassa, ajassa ja suhteissa toisiinsa, ääneen, valoon ja mahdollisesti erilaisiin esineisiin, ovat lähtökohta Kvarteton kompositiolle. Ydinkysymyksemme onkin: Millaista liikettä kehojemme välissä syntyy? Millä tavalla esitys syntyy meidän liikkeestämme ja tavastamme olla maailmassa yksilöinä, vuorovaikutussuhteissa toisiimme?
Ensimmäisen kahden viikon työskentelyn aikana löytyi jo useita koreografisia aihioita erityisesti yhteiseen olemiseen ja vuorovaikutuksessa liikkumiseen. Ryhmän kuuntelu ja kosketuksissa oleminen olivat taipaleemme alussa harjoitusten keskiössä. Harjoittelemme myös kehon osien ja materiaalisten kerrosten ja systeemien mukaista liikkumista, kuten liikkumista luita tai nesteitä tunnustellen/ajatellen/kuvitellen. Lisäksi teimme ja tulemme jatkossakin tekemään musiikkiin pohjautuvia sooloja ja duettoja. (Lempi-)musiikin liikkeelllinen ilmaiseminen on tanssijoille motivoivinta ja ominta aluetta. Tarinankerronta elein ja liikkein on osalle luonteva ilmaisumuoto, mutta minulle vieras. Mielenkiintoinen haaste tai mahdollisuus onkin löytää koreografialle muoto, jossa yhdistyy mielekkäällä tavalla jokaisen tanssijan oma liikeilmaisu, estetiikka ja minun henkilökohtainen näyttämön politiikkani sekä äänisuunnittelija Markku Esselin työssä äänimaailmat, toiveiden mukainen valmismusiikki ja hiljaisuus.
Kuten aina työskentely ryhmässä, prosessi nostaa esiin kysymyksiä vallasta. Tässä prosessissa työskentelemme ryhmäkeskeisesti, mutta koreografi johtoisesti. Tuntuu tärkeältä avata päätösvaltaa ja jokaisen vastuualuetta tässä kyseisessä esityksessä läpi prosessin, jotta kaikki pystyvät toteuttamaan omaa taiteilijuuttaan vaikka eivät voisikaan toimia juuri tämän teoksen koreografina. Ehkä tulevaisuudessa valmistammekin teoksen, jonka koreorafina toimii joku muu ryhmän jäsen. Kvartetto teoksen työstämisessä keskitymme koreografisten ja improvisatooristen taitojen harjoitteluun sekä tanssijan taiteen nyansseihin; keholliseen moniulotteisuuteen ja esiintymiseen, siksi tuntuu luontevalta että tämän teoksen valmistumista ohjaa koreografi pedagogi.
Työskentelyssämme esiin nousseita haasteita olivat mm. keskittymisen ylläpitäminen liikkeellisessä tehtävässä, jos ilmaantuu ulkoisia häiriötekijöitä, joihin ei voi vaikuttaa tai jos oma olotila on epämukava tai huvittaisi tehdä jotain muuta. Keskittymisen tarkentaminen esitystilanteeseen onkin yksi koreografiaan ja esiintymisen tapaan liittyvä pähkinä purtavaksi tässä prosessissa. Toisto ja tehtävien konkreettinen tarkka rajaus auttanevat prosessin edetessä. Ensi jaksossa lähdemme kokeilemaan työskentelyä esineiden ja niiden materiaalisuuden kanssa. Kokeilemme tutkailla toisaalta omien kehojemme ja kanssa-objektien samankaltaisuuksia materialisella tasolla sekä toisaalta esineihin kehollisessa kontaktissa olemisen kautta mahdollisesti helpottuvaa oman kehon rajojen ja paikan kokemusta. Annamme tunteiden olla läsnä tanssissamme ja työssämme, mutta opettelemme myös lähestymään toisia tanssijoita neutraalisti hyväksyen, kuten pyrimme lähestymään ja koskettamaan kunnioittavasti esineitä, joiden kanssa liikumme. Jollakin tapaa annamme esineille toimijuuden, subjektiuden, kuten sen annamme itsellemme ihmisinä. Samalla kokeilemme lähestyä itseämme ja omaa subjektiuttamme materiaalisemmin ja vähemmän henkilökohtaisesti.
Tunteiden läsnäolo on työskentelyssämme ihanuudessaankin voimakasta ja vastaisuudessa pyrin löytämään keinoja kuinka kukin meistä voisi harjoittaa kärsivällisyyttä suhteessa toisiin. Uskon, että aistien ja havainnon kautta on mahdollista suunnata ajatuksia pois ihmissuhdehaasteista kohti omaa olemista.
Odotan seuraavaa työskentelyjaksoamme elokuussa jännityksellä ja innolla!
Jossakin Kokkolan ja Helsingin välillä 1.7.2018
Kati Raatikainen
Kvartetto teoksen koollekutsuja ja koreografi